Terhi on uusi pilkkimestari, hei pilkkimestari! Terhi on uusi pilkkimestari...

Näin on!

Pytty päätyi tuomarineuvoston äänestyksen jälkeen Terhin hyllyyn vuodeksi. Hienoa. Terpsan saalis on käsittämättömän hyvä niillä välineillä vedetyksi. Vau! Kumarran syvään kunnioituksesta...
Onneksi meidän perheeseenkin tuli yksi palkinto. Sitä en saanut minä, vaan tuo meidän Johannes. Jopu nappasi kaksi kalaa nopeaan tahtiin ja näistä toisella irtosi sitten pikkupytty. Hyvä Johannes!
Aina ei kaikki suju niin kuin suunnitellaan. Nyt ei-suunniteltu juttu oli Satu-Maarian ja Elsan vetäytyminen kisasta. Syynä tuo Satun kova kuume, joka nousi perjantaina. Sitä tautia hän sairastaa vieläkin näin ma-iltana. Tosin elohopea on laskenut jo -37,2 asteeseen (voiko digitaalimittarissa puhua elohopean laskemisesta?)
Muuten pilkit sujuivat melko vanhan kaavan mukaan. Siis perjantaina paikalle (paitsi Minnan porukka perinteisesti lauantaina), saunaa ja päivällinen tarpeellisine ruokajuomineen, lauantaina herätys ja jäälle, jossa jo tutuksi käynyt vihmova sade. Kisa päättyi, saunaan, syömään ja palkintojen jakoon. Ja sitten taas...
Viikonlopussa oli jotain sellaistakin, josta en ole erityisen ylpeä, mutta jääköön se nyt tässä selittämättä. Paikalla olleet ja muutkin joita asia koskee, tietävät ja muiden ei tarvitse tietääkään.
Vesipallossa Porin naiset nappasivat kultaa kahdella tiukalla maalin voitolla. Onnea poriin. Itse kuulin la-iltana, että peli olisi päättynyt 13-2. Se olikin 13-12. Joten nyt ymmärrän sen puheen tiukasta pelistä.
Ai niin, osanottajia oli siis 11+4 eikä 12+5. Ja asuntovelkojen määrä oli pompannut viime kerrasta sekin uusiin ennätyslukuihin.